Amaranter ritarikunnan historia

Perustaminen 1653

Kuningatar Kristina perusti Amaranter-ritarikunnan 1653. Kuningatar kertoo muistelmissaan, miten Ruotsin hovissa oli tapana juhlia loppiaista naamiaisin. Moista juhlien loistoa ja komeutta ei ollut aiemmin nähty Pohjoismaissa.

Vuoden 1653 loppiaisnaamiaisia vietettiin roomalaisissa merkeissä ja juhlia kutsuttiin "Jumalten juhliksi onnellisessa Arkadiassa". Vieraat olivat pukeutuneet jumaliksi, hovin naiset ja miehet esittivät kuningattaren luotsaamina paimenettaria ja paimenia. Kuningatar oli ottanut nimekseen Amaranta, kuolematon, punakukkaisen ja vihreälehtisen kasvin mukaan, joka oli kuihtumaton ja pyhitetty Poseidonille. Kuningattaren rinnalla esiintyi Espanjan suurlähettiläs Antonio Pimentel.

Myöhemmin illalla vaihtoi kuningatar paimenettaren asunsa juhlapukuun. Jalokivet, jotka olivat koristaneet Amarantan pukua, ratkottiin irti ja jaettiin läsnä oleville. Tällä lahjalla kuningatar loi perustan Amaranter-ritarikunnan hyväntekeväisyydelle. Jalokivien lahjoittamisen jälkeen tanssittiin ensimmäisen kerran Amaranter-ritarikunnan historiassa gavottia.

Pian juhlien jälkeen kuningatar Kristina kutsui Jacobsdalin linnaan seurueen, joka sai tehtäväkseen kirjoittaa säännöt ja ohjelmajulistuksen ritarikunnalle. Ritariksi lyömisen yhteydessä esiluki kuningatar – suurmestarinna – valan. Siinä ritari vakuutti uskollisuuttaan kuningattarelle, lupasi tukea kuningattaren toimia, vaalia hyveitä ja puolustaa hyveellisten naisten kunniaa, välttää paheita, suorittaa kunniallisia tekoja ja pitää ritarilupausta pyhänä.

Seuraava ritarikunnan juhlaistunto pidettiin vuonna 1654, minkä jälkeen kuningatar luopui kruunusta, kääntyi katolilaisuuteen ja muutti Roomaan. Ritarikunnan toiminta alkoi hiipua.

Koska Amaranter-ritarikuntaan kuului korkea-arvoisia hallituksen jäseniä ja ulkomaisia suurlähettiläitä tuli siitä Ruotsin ensimmäinen valtiollinen ritarikunta. Sellaisena se sai myös sijan 1600- ja 1700-lukujen ulkomaisessa ritarikuntia käsittelevässä kirjallisuudessa.

Herätetty henkiin 1760

Kesällä 1760 oli poliittinen tilanne Ruotsissa hyvin levoton johtuen hattujen ja myssyjen välisistä poliittisista riidoista. Inflaatio oli korkea ja kauppa kärsi romahtaneesta vaihtotaseesta. Vastapainona harmeille ja kurjuudelle perustettiin erilaisia seuroja ja kuppikuntia vaihtelevin tarkoitusperin.

Eräs ryhmittymä, johon kuului Valtiopankin nuorempia työntekijöitä, päätti "suuren ja oppineisuudestaan laajalti tunnetun kuningatar Kristinan muistoksi" herättää Amaranter-ritarikunnan uudelleen henkiin. Tämä tapahtui Kristinan päivänä 24. heinäkuuta 1760. Aloitteellisina olivat Valtiopankin kirjanpitäjä Claes Qvist ja Tukholman pohjoisen kemnerioikeuden notaari Edward Johan Sondell. Claes Qvististä tuli ritarikunnan ensimmäinen suurmestari.

Ritarikunnan päämääränä oli harjoittaa "hyväntekeväisyyttä ja viattomia huveja". Kokouksia ja tanssiaisia järjestettiin joka toinen viikko Drottninggatanilla sijainneessa silkkikauppiaan talossa, jota kutsuttiin Kummituslinnaksi. Koko kaupunki puhui Amaranter-ritarikunnan tanssiaisista, missä vieraili säätyläisiä, virkamiehiä, porvareita, muusikkoja, taiteilijoita ja runoilijoita. Myös Carl Michael Bellman luuttuineen esiintyi tanssiaisissa.

Jäseniksi hyväksyttiin hyvämaineisia kansalaisia ja uusien jäsenien hyväksymisestä äänestettiin. Jäsenien tuli kutsua toisiaan veljiksi ja sisariksi ja jos unohti tämän sai hän maksaa sakkoa. Rangaistavaa oli myös poisjäänti tilaisuudesta ilman pätevää syytä, myöhästyminen tai kiroilu. Oltiin hyvin tarkkoja kurista ja hyvistä tavoista.

Amaranter-ritarikunta oli aikaansa nähden huomattavan demokraattinen. Säätyjen välinen avoimuus, luopuminen arvonimien käytöstä ja ritarikunnan merkit, mitkä tähän asti olivat olleet vain ylimpien yhteiskuntaluokkien etuoikeus, tulivat nyt tavallisten porvareiden ulottuville.

Kustaa III ja ritarikunta

Kuningas Kustaa III:ta kiehtoi Amaranter-ritarikunnan toiminta. Hän oli kiinnostunut kaikesta, mikä koski kuningatar Kristinaa, ja jopa kirjoitti pieniä näytelmiä, mitkä kuvasivat kuningatarta. 1780-luvun lopussa hän olisi mielellään nähnyt Amaranter-ritarikunnan ainoastaan hovin ja aatelin ritarikuntana. Hänen unelmansa ei koskaan täyttynyt.

Ristiriidat kuninkaan ja aateliston välillä pahenivat, mikä johti kuninkaan murhaan 16. maaliskuuta 1792. Seurannut holhoojahallituksen aika ja Kustaa IV Adolfin hallituskausi merkitsivät alamäkeä Ruotsille. Suomi menetettiin Venäjälle vuonna 1809 ja kuningas oli pakotettu luopumaan kruunusta.

Kaarle XIII:n jälkeen valtaistuimelle nousi Jean Baptiste Bernadotte, Kaarle XIV Juhana, josta tuli Amaranter-ritarikunnan harras suojelija, kuten myös hänen pojastaan, sittemmin kuninkaana Oskar I. Kaikki häntä seuranneet Ruotsin kuninkaat ovat olleet Amaranter-ritarikunnan suojelijoita.

1800-luku

1800-luvulla esiteltiin uusia tansseja Amaranter-ritarikunnan tanssiaisissa. Katrillia monine vuoroineen harjoiteltiin tanssimestarin johdolla, samoin kotiljonkia, ranskalaista muotitanssia. Tanssiaiset järjestettiin Tukholman Pörssisalissa, jonka tilat koristeltiin laakeripuilla, viireillä ja lipuilla.

Vuosisadan vaihteessa alettiin juhlat järjestää Grand Hotellissa ja kuninkaalliset olivat usein nähtyjä vieraita tanssiaisissa. Sotavuosina vietti Amaranter-ritarikunta hiljaiseloa ja vasta vuonna 1952 järjestettiin ensimmäinen sodanjälkeinen juhlaistunto tanssiaisineen. Tanssiaisiin osallistuivat kuningas Kustaa VI Adolf ja kuningatar Louise, samoin prinsessa Sibylla. Myöhemmin osallistuivat myös prinsessat Margaretha, Birgitta, Desiree ja Christina. Ruotsin nykyinen kuningasperhe on jatkanut perinnettä.

Huhu iloisesta seuraelämästä Tukholmassa 1760-luvulla levisi pian yli valtakunnan ja muutkin kaupungit ilmaisivat halunsa perustaa omia alaosastoja. Ensimmäiset harjoitusyhteisöt perustettiin Göteborgiin ja Turkuun vuonna 1766. Seuraavat aloittivat toimintansa Malmössä (1810), Norrköpingissä (1853, toiminta päättyi 1900) ja Karlskronassa (1886).

Ritarikunta Suomessa

Amaranter-ritarikunnalla oli siis tarkoituksena perustaa harjoitusyhteisö Suomeen jo vuonna 1766, mutta toiminta ei milloinkaan kunnolla käynnistynyt. Sattumalta tuli vasta vuonna 1979 suomalaisten tietoon, että Tukholmassa ritarikunnan arkistossa on perustamista koskeva valtakirja, allekirjoitettu, varmistettu, sinetöity ja päivätty heinäkuun 24. päivänä vuonna 1766.

Tämän seurauksena käynnistyi Suomessa keskustelu mahdollisuudesta herättää Amaranter-ritarikunta henkiin. Hedelmällinen yhteistyö Tukholman Suuren Amaranter-ritarikunnan kanssa johti tulokseen ja perustava kokous Suomessa voitiin pitää 16. elokuuta vuonna 1985. Ensimmäinen juhlaistunto ja tanssiaiset järjestettiin hotelli InterContinentalissa 6. toukokuuta vuonna 1989.

Amaranter-ritarikunta Suomenmaassa on saanut pysyvän jalansijan maamme kulttuurielämässä. Viidesti on juhlahuoneistona toiminut hotelli InterContinental Mannerheimintiellä, sen jälkeen ravintola Kalastajatorppa.

Juhlien seremoniat ovat pysyneet samanlaisina vuodesta toiseen. Suurmestari toivottaa uudet sisarukset tervetulleiksi, jonka jälkeen he saapuvat saliin kadettien muodostamaa kunniakujaa pitkin. Seremoniamestari ja suurmestari käyvät vuoropuhelua tarkasti protokollan mukaan. Juhlaistunto on samalla sekä arvokas että leikkimielinen. Tämän jälkeen seuraa herkullinen juhlaillallinen ja maljoja kohotetaan. Kuten suurmestarilla on tapana sanoa: "se on satumainen yö." Tunnelma on kotoinen, lämmin ja arvokas. Monia uusia ystävyyssuhteita solmitaan yli sukupolvi- ja kielirajojen.